Asetus laittaa järjestelmän uusiksi
PYRin toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen pitää myönteisenä, että vuosien valmistelun ja odottelun jälkeen alan toimijat tietävät, mitä tuottajilta edellytetään kuluttajapakkausten keräämisessä. Tulossa on isoja muutoksia sekä PYRin että tuottajayhteisöjen toimintaan.
– Tuottajilla ei ole ollut tähän saakka velvollisuutta järjestää kuluttajapakkausten keräystä. Nyt tilanne muuttuu, ja vastuullamme on rakentaa koko valtakunnan kattava keräysverkosto.
PYR ja tuottajayhteisöt hoitavat keräyksen kiinteässä yhteistyössä. PYR suunnittelee, kilpailuttaa ja tekee keräyssopimukset. Kaikki operatiivinen toiminta ostetaan kuljetusyrityksiltä. Lisäksi PYR järjestää lasin välivarastoinnin ja kierrätyksen.
Tuottajayhteisöjen ja PYRin yhteinen ohjausryhmä aloitti alkukesästä työnsä. Ryhmä tekee tärkeimmät kuluttajapakkausten keräystä koskevat päätökset. Tämän jälkeen PYR solmii sopimukset, hoitaa toteutuksen ja raportoi tuottajayhteisöille sekä viranomaisille.
– Kun tähän asti PYR on pitänyt yhteyttä tuottajavastuullisiin yrityksiin ja hoitanut tiedonkeruun, neuvonnan, tiedotuksen ja laskutuksen, nyt alamme organisoida myös pakkausten keräystä. Operatiiviseen toimintaan meneminen on suuri muutos.
Ympäristö kiittää?
Asetukseen tuli ministeriön valmisteluprosessissa viime metreillä pari yksityiskohtaa, jotka olivat pakkausalalle yllätyksiä.
– Keräyspisteiden määrä oli luonnoksissa 2 000 mutta lopullisessa asetuksessa 1 850. Suurin yllätys oli, että alle 500 asukkaan taajamissa ja haja-asutusalueilla pitää olla yhtä paljon keräyspisteitä kuin kauppoja. Tämä tarkoittaa 420 pisteen perustamista.
Tanskanen harmittelee, että syrjäseuduilla kerääminen on tehottominta, koska kertymät ovat pieniä ja kuljetusmatkat pitkiä.
– Perusteluna esitettiin, että näin taataan palvelujen riittävä taso koko maassa. Asialla on iso käytännön merkitys, koska 420 pistettä on noin neljännes kokonaismäärästä. On selvää, että sekä kustannustehokkuus että ympäristöhyödyt olisivat olleet suuremmat, jos pisteet olisi voitu sijoittaa taajamiin.
Tanskanen pitää hyvänä lähtökohtana, että kierrätysmahdollisuuksia lisätään ja asukkaille tarjotaan mahdollisuuksia lajitteluun ja keräykseen. Tämä on myös jätelain mukaista ajattelua.
– Voidaan kuitenkin kysyä, onko jätelain ensisijainen tehtävä edistää ympäristönsuojelua vai kuntalaisten peruspalveluja. Pakkausten kierrätystavoitteet on tähänkin mennessä kirkkaasti saavutettu ja ylitetty.
Yhtenä syynä tuottajavastuun laajenemiseen hän pitää sitä, että useissa EU-maissa tuottajat ovat jo pidempään hoitaneet kuluttajapakkausten keräämistä. Tuottajavastuu on käytössä lähes kaikissa EU-maissa, vaikka direktiivi ei sitä jäsenmailta edellytä.
Kustannusten jakauma muuttuu
Tähän asti pakkausten keräys on ollut pääosin kuntien vastuulla, ja kustannukset on peritty jätemaksuilla. Kunnat voivat edelleen halutessaan täydentää pakkauskeräystä. Kotitaloudet voivat myös ostaa palveluja suoraan alan yrityksiltä, jos tuottajat tai kunta eivät järjestä keräystä kiinteistöiltä. Tanskasen mukaan kunnat ovat viime aikoina lisänneet kiinteistökohtaista keräystä, ja hän uskoo keräysmäärien kasvun jatkuvan.
– Uuden asetuksen kierrätysvaatimukset nostavat kustannuksia ja rahavirrat menevät uusiksi. Kun nykyään tuottajavastuun kustannukset ovat noin 8 miljoonaa euroa vuodessa, ne arviolta viisinkertaistuvat. Kuluttajat maksavat tämän tuotteiden hinnoissa, kun pakkausten jätehuolto on maksettu
aiemmin pääosin kuntien jätemaksuissa. Tanskanen pitää valitettavana, että teollisuudelle ja kaupalle määrätään lisävelvoitteita juuri nyt, kun taloudessa on muutenkin hankalat ajat.
– Uudistus tuo paineita hintojen korotuksiin ja siten heikentää kuluttajien ostovoimaa, hän arvioi.
Uuden ajan alku
Tuottajien ja PYRin ohjausryhmässä on Tanskasen mukaan hyvä tekemisen meininki: nyt on ainutlaatuinen tilaisuus päästä suunnittelemaan kattavaa, valtakunnallista keräysjärjestelmää. Aikataulu on tiukka, koska keräysvastuu siirtyy tuottajille vuoden 2016 alussa.
– Keräyspisteet sijoitetaan sinne, missä liikkuu mahdollisimman paljon ihmisiä, esimerkiksi kauppakeskusten ja hyvien liikenneyhteyksien tuntumaan. Suuri osa keräyspisteistähän on jo nyt hyvillä paikoilla, ja niitä on turha lähteä muuttamaan. Lisää rakennetaan sinne, mistä niitä puuttuu.
Nykyään on monia pisteitä, joissa on vain lasin ja metallin keräys. Tuottajien keräyspisteisiin voi palauttaa lasi-, metalli- ja kuitupakkauksia. Lisäksi
500 pisteessä on erillinen astia muovipakkauksille. Tavoitteena on, että myös paperin ja vaatteiden keräys saadaan samaan yhteyteen aina, kun se on mahdollista.
– Iso asia on sekin, että koko maahan tulevat nyt yhtenäiset lajitteluohjeet. Tähän asti ne ovat vaihdelleet paljonkin eri kuntien välillä. Kaikki tähtää siihen, että ihmisten olisi helppo lajitella pakkausjätteensä. Näin teollisuus saa runsaasti puhdasta raaka-ainetta. Se on erinomainen tavoite, Tanskanen summaa.
4 tuottajayhteisöä ja ministeriö kommentoivat asetusta
Toiminnanjohtaja Maija Peltola, Suomen Keräyslasiyhdistys ry
Suomen Keräyslasiyhdistyksellä (SKY) ei ole aiemmin ollut omaa pakkauslasin keräystoimintaa, vaan yhdistys on edistänyt materiaalin hyötykäyttöä maksamalla hyötykäyttötukea kuntien ja muiden toimijoiden keräämästä materiaalista. Uuden pakkausasetuksen myötä tuottajayhteisön on huolehdittava kuluttajapakkausten keräyksestä ja vastaanotetun pakkausmateriaalin toimittamisesta kierrätykseen.
Vastuun laajentuminen aiheuttaa merkittävän nousun pantittoman pakkauslasin hyötykäyttömaksuihin.
SKY päätyi asetuksen mukaisten uusien tehtävien organisoinnissa toimintamalliin, jossa käytännön toteutus keräysverkoston rakentamisesta ja kuluttajaviestinnästä aina materiaalin kierrätykseen saakka siirretään PYRille. Asetus tulee käytännössä vaikuttamaan SKY:n toimintaan tiiviimpänä yhteistyönä PYRin ja pakkausalan tuottajayhteisöjen kanssa. SKY huolehtii pantittoman pakkauslasin tuottajavastuusta niiden yritysten puolesta, jotka ovat tehtävän SKY:lle siirtäneet. Tämä tarkoittaa, että SKY vastaa siitä, että lainsäädännön vaatimukset täyttyvät ja toiminta on kustannustehokasta.
Pantittomalle pakkauslasille ei ole aiemmin ollut omaa kierrätysastevaatimusta, vaan pantillisella ja pantittomalla materiaalilla on ollut yhteinen kierrätystavoite. Uudessa asetuksessa pantittoman pakkauslasin kierrätysastevaatimus on 27 prosenttia vuodesta 2016 ja 40 prosenttia vuodesta 2020 alkaen.
Nykyisessä toimintamallissa huomattava osa pantittomasta pakkauslasista on ohjautunut maarakennuskäyttöön, jota ei lasketa kierrätykseksi. Uuden asetuksen kierrätysvaatimus edellyttää merkittävää kierrätetyn pantittoman lasin volyymin lisäystä vuoteen 2020 mennessä.
Neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg, ympäristöministeriö
Kuluttajapakkausten vastaanottopaikkojen määrävaatimuksen lähtökohtana on ollut jätelain edellytys pakkausjätteen vaivattoman vastaanoton järjestämisestä. Vastaanottopaikkojen vaivaton saavutettavuus on myös edellytys sille, että kuluttajat lajittelevat ja vievät jätteensä keräykseen.
Vaivattomuuden on katsottu täyttyvän, jos etäisyys pakkausjätteiden vastaanottopaikkaan vastaa tavanomaista matkaa päivittäistavarakauppaan, josta kuluttaja on pakkauksen ostanut. Etäisyys on siten väistämättä erimittainen harvaan asutuilla alueilla kuin suurissa kaupungeissa. Suomen ympäristökeskuksen tekemän ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella asetuksen vaatimusten mukainen pakkausjätteiden keräys on ympäristön kannalta kannattavaa myös harvaan asutuilta alueilta.
Asetuksen vastaanottopaikkojen minimivaatimus vastaa kauppapaikkojen määrää, eli sellaisten paikkojen, joissa on yksi tai useampi päivittäistavarakauppa 500 metrin etäisyydellä toisistaan. Asetus edellyttää, että pienissä taajamissa ja haja-asutusalueilla pakkausten vastaanottopaikkoja tulee olla saman verran kuin kauppapaikkojakin. Tällä halutaan turvata pakkausjätteen vastaanoton vähimmäispalvelutaso myös harvaan asutuilla alueilla.
Suuremmissa taajamissa, joissa on useita kauppoja, on myös yleisesti pakkausjätteen kiinteistökohtaista keräystä. Siksi niissä ei nähty välttämättömäksi sitoa vastaanottopaikkojen lukumäärää tarkasti kauppapaikkojen lukumäärään.
Vastaanottopaikkojen tulee sijaita päivittäistavarakauppojen tai muiden tavanomaisesti käytettävien palveluiden yhteydessä tai muiden yleisesti käytettyjen kulkureittien varrella.
Jos vastaanottopaikkoja olisi tulevaisuudessa ainoastaan asetuksen edellyttämä minimimäärä, niiden määrä vähenisi lasin osalta 2 600 ja metallin osalta 2 500 vastaanottopaikan verran nykyisestä. Kuitupakkausten osalta verkosto säilyisi kutakuinkin nykyisellä tasolla ja muovipakkausten osalta kasvaisi usealla sadalla vastaanottopaikalla. Vastaanottopaikkoja poistettaisiin oletettavasti eniten haja-asutusalueilta ja pienistä taajamista.
Toimitusjohtaja Peter Rasmussen, Suomen Uusiomuovi Oy
Suomen Uusiomuoville on tärkeää, että jätelain vaatima kuluttajapakkausten keräysjärjestelmä rakennetaan harkitusti kokemuksiin perustuen. Asetuksen määrittelemä 500 pisteen verkosto on laajempi kuin olimme itse esittäneet, mutta olemme tyytyväisiä, että muovipakkauksen haasteet on ainakin osittain kuultu.
Olimme esittäneet, että kierrätysastevaatimuksia ei nostettaisi ennen kuin meillä on kokemusta järjestelmän tuottamasta jätemäärästä ja varmistus siitä, että Suomessa on toimiva kuluttajapakkausten lajittelu- ja kierrätyslaitos. Tällaista ei nyt ole, ja sen puuttuminen tulevaisuudessa tarkoittaisi laajaa jätevientiä, joka on kallista eikä edistäisi työpaikkojen syntyä Suomeen.
Muovipakkausten kierrätystulos lasketaan jatkossa ilman pantillisia pakkauksia. Asetuksen edellyttämä 16 prosentin kierrätys vuonna 2016 tarkoittaa noin 4 000 tonnin lisämäärää, ja 22 prosentin kierrätys 2020 edellyttää jo yli 10 000 tonnin lisämäärää. Etenkin vuoden 2020 vaatimus on erittäin haastava, kun se edellyttää lisämääriä nimenomaan kuluttajapakkausten osalta.
Tavoitteena on lisätä myös yrityspakkausten kierrätystä, koska siellä on edelleen hyvälaatuista pakkausjätettä, joka nyt menee energiahyödyntämiseen.
Kaikilta osin asetusten vaikutusten arviointi on vaikeaa. Moni asia muuttuu samaan aikaan: kaatopaikkakielto astuu voimaan vuonna 2016, uudet jätteenpolttolaitokset käynnistyvät, EU on uudistamassa pakkausdirektiiviään ja eri toimijoiden ja kuluttajien käyttäytymistä uudessa tilanteessa on vaikeaa arvioida. Siksi on tärkeää, että jätelain ja pakkausasetuksen vaikutuksia toimintaan arvioidaan säännöllisesti ja muutoksia tehdään, jos ongelmia syntyy.
Koska muovisten kuluttajapakkausten keräyspisteet ovat uusi asia Suomessa, siitä aiheutuvat kustannukset eivät ole vain niiden siirtoa kunnilta tuottajille, vaan tämä on kokonaan uusi kustannuserä yhteiskunnalle ja yrityselämälle. Uuden lain ja asetusten vaatimukset tulevat nostamaan muovipakkausten hyötykäyttömaksua moninkertaisesti tulevien vuosien aikana. Muutosten aikanakin pitää muistaa, että pakkauksen päätehtävä on pakattavan tuotteen suojaaminen ja täten vähentää esimerkiksi ruokahävikkiä.
Toiminnanjohtaja Eija Jokela, Suomen Aaltopahviyhdistys ry
Suomen Kuitukierrätys Oy:n toiminnassa korostuu yhteistyö sekä PYRin että muiden tuottajayhteisöjen kanssa entisestään, ja sitä kautta muun muassa kuluttajapakkausten keräys ja siihen liittyvä viestintä tehostuu.
Suurin yllätys asetuksessa oli, että kaikista teetetyistä taustaselvityksistä huolimatta keräysverkosto halutaan ulottaa paikkoihin, missä kertymät ovat kokemuksemme mukaan pieniä ja kuljetusmatkat eli ympäristölle haitalliset vaikutukset suuria. Jätelain henki ei toteudu tässä kohdassa.
Kuitupakkausten keräys on jo nyt vakiintunutta. Pisteiden sijoittelua halutaan järkevöittää, jolloin kuluttajien näkökulmasta samalla asiointimatkalla voi hoitaa monta asiaa, esimerkiksi kaupassa käynnin ja pakkausten viennin keräykseen.
Kuitupakkausten osalta kustannusvaikutus erityisesti pakkaavalle teollisuudelle ja pakattujen tuotteiden maahantuojille eli tuottajille on arvioitu jopa tuplaantuvan.
Kuluttajakäyttäytymisen pitää muuttua merkittävästi, että kierrätyskelpoisia kuitupakkauksia saataisiin kierrätykseen nykyistä enemmän. Uusiutuvista raaka-aineista valmistetuille kuitupakkauksille säädetty 80 % kierrätysaste on erittäin kunnianhimoinen.
Toimitusjohtaja Tapani Sievänen, Mepak-Kierrätys Oy
Metallisten kuluttajapakkausten keräyksen laajentuminen nykyisestä pääkaupunkiseudun 1,2 miljoonan asukkaan alueesta kattamaan koko valtakunnan alueen moninkertaistaa Mepakin toiminnan kustannukset. Toiminnan laajennus lisää valitettavasti varsin vähän kierrätettävää metallin kokonaismäärää, koska suurin osa metallipakkauksista kerätään kaupasta ja teollisuudesta.
Uusi asetus nostaa metallipakkausten kierrätysvaatimuksen kerralla nykyisestä 50 prosentista 75 prosenttiin jo vuonna 2016. Samalla pantillisten alumiinitölkkien kierrätys eriytetään pantittomien metallipakkausten kierrätysasteen laskennasta, mikä kiristää kierrätystavoitetta noin 10 prosenttia lisää. Vuonna 2020 kierrätysvaatimus nousee 80 prosentin tasolle, joka oli vähän aikaa sitten usean pantillisten juomapakkausmateriaalin vaatimustaso.
Kuluttajapakkausten keräysverkosto sekä korkeat kierrätysvaatimukset lisäävät merkittävästi Mepakin työmäärää ja kustannuksia, jotka pitää kattaa lähes kokonaan tuottajilta kerättävillä hyötykäyttömaksuilla.
Asetusvalmistelun viime metreillä taajamien lisäksi kiinnitettiin vielä noin 400 pistettä kauppapaikkojen läheisyyteen. Tämä sijoitteluperusteiden muutos rajoittaa merkittävästi vastaanottopisteiden tehokasta sijoittelua sekä sijoituspaikkojen myöhemmin tapahtuvaa optimointia eikä siten edistä keräystoiminnan ympäristöpäästöjen ja kustannusten alentamista.
Asetuksen paras puoli on yksikäsitteinen keräyspisteiden ja terminaalien lukumäärän määrittely, joka antaa Mepakin toiminnan suunnittelulle ja toteutukselle selkeän maalin.
Kuluttajapakkausten kierrätys tulee selkeytymään ja helpottumaan, koska keräyspisteet sijaitsevat kuluttajien päivittäisten asiointireittien varrella, ja samaan pisteeseen voi palauttaa useampia eri jakeita kuin tänä päivänä. Valtakunnallisesti yhtenäiset kierrätysohjeet opettavat kuluttajat lajittelemaan ja palauttamaan pakkaukset nykyistä paremmin.
Kuluttajakeräyksen aiheuttamat merkittävät lisäkustannukset soljuvat luonnollisesti teollisuuden ja kaupan kautta hintoihin, joiden päälle tulee vielä verojen lisävaikutus. Kuluttajille muutoksen hintavaikutus näkyy selkeimmin elintarvikkeiden hinnoissa.
Yhteistyö jatkossakin tiivistä
Pakkausasetus vaikuttaa PYRin ja eri tuottajayhteisöjen väliseen työnjakoon eri tavoin. Enimmäkseen kyseessä ovat pikemmin tarkennukset kuin isot muutokset.
Vesa Kärhä, Suomen Uusiomuovi Oy:n hallituksen jäsen:
Muovisten kuluttajapakkausten vastaanotto 500 pisteessä on aivan uusi asetusvaatimus Suomessa, eli sikäli tehtäviä ei oikeastaan jaeta täällä uusiksi. Tuottajia kirpaisevat asetuksesta johtuvat lisäkustannukset. Toivon, että valitsemalla tarjolla olleista reiteistä tämän PYR-yhteistyön valitsimme samalla kaikille edullisimman ja joustavimman tavan hoitaa pakkausten laajennettu tuottajanvastuu. Maamme pakkaava teollisuus ei etenkään nyt kestä yhtään taloudellista lisärasitusta.
Toimitusjohtaja Pasi Nurminen, Suomen Palautuspakkaus Oy:
Palpa on toiminut täyden tuottajavastuun mallilla jo ennen jätelain uudistamista. Näin ollen uusi tilanne ei juuri aiheuta toimenpiteitä juomapakkausten kierrätyksessä. Hyvä yhteistyö PYRin kanssa jatkuu edelleen.
Toiminnanjohtaja Maija Peltola, Suomen keräyslasiyhdistys ry:
Uusi työnjako edellyttää SKY:ltä aiempaa tiiviimpää yhteistyötä PYRin ja pakkausalan tuottajayhteisöjen kanssa. Myös SKY:n hallituksen työ muuttuu, kun tuottajayhteisö jatkossa linjaa laajennetun tuottajavastuun toteutusta pantittomien lasipakkausten keräyksen ja kierrätysten osalta sekä valvoo PYRille siirrettyjen tehtävien toteutusta.
Tavoitteena on, että pakkauslasin tuottajavastuu hoidetaan tuottajien puolesta hyvin ja kustannustehokkaasti niin, että järjestelmän rakennusvaiheessa nousevat hyötykäyttömaksut saadaan pidettyä kurissa.
Toimitusjohtaja Jukka Ala-Viikari, Puupakkausten Kierrätys PPK Oy:
Uusi työnjako liittyy pääasiassa kuluttajapakkausjätteen keräykseen ja sen järjestämiseen lain ja asetusten mukaisesti. Puupakkaukset ovat käytännössä teollisuuden ja kaupan käyttämiä pakkauksia eivätkä asumisessa käytettäviä pakkauksia.
Näin ollen uusi työnjako ei heti vaikuta puupakkausjätteen osalta siinä määrin kuin kuluttajapakkausmateriaalien osalta. Varmasti jatkossakin tarvitsemme PYRin henkilöstön asiantuntemusta toiminnassamme.
Toimitusjohtaja Juha-Pekka Salmi, Suomen Kuitukierrätys Oy:
Konkreettista työtä on tiivis osallistuminen ohjausryhmän työskentelyyn sekä tehokkaampi yhteistyö tuottajayhteisöjen ja PYRin kanssa. SUK:lle kuuluvat jatkossakin vastuu ja päätökset muun muassa tuottajavastuun kustannusten ja hyötykäyttömaksujen sekä raportointi- ja viestintävelvoitteiden osalta.
Tavoitteena on koordinoitu ja tehokas keräyspisteverkosto kuluttajien pakkausjätteille. Miten tämä kaikki näkyy sitten tuottajille päin: aluksi kustannukset nousevat. Ajan mittaan pitäisi näkyä synergiaetujakin.
Toimitusjohtaja Tapani Sievänen, Mepak-Kierrrätys Oy:
Muiden tuottajayhteisöjen ja PYRin kanssa tehtävä ohjausryhmän työskentely ja siihen liittyvä valmistelu sekä Mepakin hallitukselle raportointi lisäävät merkittävästi työmäärää. Mepakin toiminnan budjetointi, hyötykäyttömaksujen määrittely, vakavaraisuuden varmistaminen, operatiivinen talouden seuranta sekä raportointi pitää uudistaa uuden toiminnan laajuuden tasolle.
Mepak palvelee tuottajia ja vastaa edelleen toiminnasta ”avaimet käteen” -periaatteella, joten hyötykäyttömaksujen korotuksen lisäksi ei tuottajille näy muita muutoksia.
Mepakin kierrätystoimintaa kehittävien toimikuntien (elintarvike, maali, tynnyri ja aerosoli) toiminta tulee painottumaan yhtenäisten kuluttajapakkausten lajitteluohjeiden laatimiseen sekä sidosryhmien koulutusmateriaalien tuottamiseen.
Strategia tarkentaa roolia
PYRin hallitus hyväksyi kesän korvalla yhtiölle uuden strategian. Se vastaa PYRin uusiin tehtäviin ja uuteen rooliin. Entisten tehtävien lisäksi mukaan tuli kuluttajapakkausten keräyksen ja lasin kierrätyksen järjestäminen.
– Strategiassa korostuu, että haluamme palvella jäsenyrityksiämme mahdollisimman kustannustehokkaasti ja tuottaa niille lisäarvoa. Tavoite on, että kuluttajat ovat tyytyväisiä ja käyttävät ahkerasti hyväkseen kaupan ja teollisuuden tarjoamaa entistä parempaa mahdollisuutta tuoda kierrätettävät pakkaukset keräyspisteisiin, toteaa Juha-Heikki Tanskanen.
Teksti Ilpo Salonen, kuvat Riikka Hurri