EU:n kierto­talous­paketista alustava sopu

Pakkaus­jätteiden kierrätys­tavoitteet tiukentuvat. Muovi- ja puu­pakkausten osalta Suomella on kirittävää.

Viime vuoden lopulla EU:ssa jäsenmaita edustanut neuvoston puheenjohtajamaa Viro, parlamentti ja komissio pääsivät sopuun pitkään valmisteilla olleista jätedirektiiveistä. Jätesäädöspaketin lopullinen sisältö selviää kuluvan kevään aikana.

– On hyvä, että vihdoin yhteinen näkemys löytyi. Lopputulos on kompromissi, jonka kaikki yksityiskohdat eivät vielä ole tiedossa. Tuottajien vastuut kuitenkin kasvavat, kun muun muassa kierrätystavoitteet nousevat, kertoo toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen ­Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:stä.

Ympäristöministeriön ympäristöneuvoksen Riitta Levisen mukaan haastavinta on saavuttaa pakkausjätteiden kokonaistavoite. Nykyisen 55 prosentin sijaan vuoden 2025 uusi tavoite on 65 prosenttia ja 2030 peräti 70 prosenttia.

Muovi­pakkausten kierrätys kaksin­kertaistuu

Kun kokonaistavoite pakkausjätteissä puretaan osiin, eniten tehtävää on muovi- ja puupakkausten osalta. Muovista on kierrätettävä peräti puolet seitsemän vuoden kuluttua. Nykytavoite on 22,5 prosenttia. Levinen pitää yli kaksinkertaistuvaa kierrätystavoitetta kovana.

– Suomi on samassa asemassa kuin muut EU-maat. Kierrätysmuovin markkinat ovat epävarmoja, kun Kiinakaan ei enää ota vastaan muovia teollisuuden raaka-aineeksi. On tarvetta innovaatioille, jota edistävät kierrätystä ja haitattomia materiaalikiertoja.

Tavoitteita kiristää myös laskenta­tavan muutos. Keräyssäiliöihin lajiteltua ja kierrätykseen toimitettua, mutta käsittely­prosessin aikana eri syistä hylättyä materiaalia ei enää lasketa kierrätysasteisiin. Säiliöistä löytyy paljon muutakin kuin muovipakkauksia.

– Käytännössä muovipakkauksia on kerättävä enemmän kuin 50 prosenttia, jotta tavoite täyttyy. Se nostaa kustannuksia, kiteyttää Tanskanen.

Puulle etsittävä ratkaisuja

Tavoitteiden saavuttamiseksi puu­pakkaus­­tenkin kierrätystä on lisättävä. Vuoteen 2025 mennessä neljäsosan niistä pitäisi päätyä kiertoon nykyisen 15 prosentin sijaan. Kierrätystavoitteisiin ei sisälly pakkausjätteen uudelleenkäytön valmistelua, mutta puulavojen korjaus voidaan kuitenkin ottaa huomioon tavoitteissa.

Tanskasen mukaan tavoitteena oli, että uudelleenkäyttö huomioitaisiin kierrätysasteiden laskennassa.

– Kuitenkin vain kuluttajapakkausten uudelleenkäytöstä voidaan saada pieni, korkeintaan viiden prosentin hyvitys pakkausjätteen kierrätystavoitteissa. Onhan se kuitenkin päänavaus oi­keaan suuntaan.

Puupakkauksia Suomessa riittää, siksi Levisen mukaan kokonaistavoitetta on vaikea saada nostettua. Huolena on sekin, ettei puupakkauskierrätykselle ole markkinoita.

– Jätepuulle ei ole kysyntää varsinkaan maissa, joissa syntyy paljon puhdasta puumateriaalia metsäteollisuuden sivutuotteena. Tavoitteeseen voitaisiin päästä vähentämällä syntyvän puupakkausjätteen osuutta ja lisäämällä entisestään puisten kuormalavojen uudelleenkäyttöä.

Levisen mukaan puupakkausala onkin määrätietoisesti alkanut etsiä ratkaisuja muun muassa viennistä. On myös selvitetty mahdollisuuksia käyttää puujätettä teollisuuden raaka-aineena.

Lue lisää puupakkausten kierrätyksestä.

Vastuu lisääntyy

Pakollinen tuottajavastuu pakkauksille tulee voimaan vuonna 2025. Aikaa on, mutta Tanskanen näkee myös uhka­kuvia.

– Tuottajavastuun rajat vaihtelevat jäsenmaissa. Jos eri maiden järjestelmiä aletaan harmonisoida eikä maakohtaisia olosuhteita huomioida, se tietää helposti uusia kiristyksiä.

Tanskanen toteaa tuottajavastuun olevan nyt suosittu keino kierrätysasteiden nostamiseksi.

– Kaupan ja teollisuuden tuottajavastuullisille yrityksille se tietää lisää kustannuksia. On syytä henkisesti valmistautua vastuiden kasvamiseen ja panostaa tuottaja­vastuun tehokkaaseen toteuttamiseen.

Tehokkuudella tavoitteisiin

Kotitalouksien muovipakkausten kohdalla lajittelussa ja kierrätyksessä on lähdetty liikkeelle myöhemmin kuin muissa pakkausmateriaaleissa, joten muovipakkausten lajittelua on lisättävä. Tanskasen mukaan siihen on haettava nyt tehokkaammat keinot.

Vaikka Levisen mukaan kiertotalouden mallimaaksi yltämisen eteen on jo tehty toimia, niin käytännössä koko jätelainsäädäntö joudutaan päivittämään uusien direktiivien mukaiseksi. Jatkossa tiukennetaan myös pakkaustuottajien keskeisiä tavoitteita sekä erilliskeräysvelvollisuuksia.

– Toimivuutta on syytä arvioida: voidaanko nykyisellä pakkausten tuottajavastuujärjestelmällä tehostaa toimintaa vai pitääkö vastuita tarkastella uudestaan, pohtii Levinen.

Jos jäsenmaa ei täytä direktiivien sitovia velvoitteita, komissio voi pyytää lisäselvityksiä ja pahimmassa tapauksessa käynnistää rikkomusmenettelyn. Uutta on myös varhaisvaroitusjärjestelmä.

– Komissio arvioi kolme vuotta ennen määräaikaa, ovatko jäsenmaat pääsemässä tavoitteisiin. Komissio kirjaa riskimaat ja pyrkii tukemaan niitä sekä esittää ehdotuksia toimenpiteiksi.

Kun kierrätystavoitteiden nyanssit ovat selvillä, seuraavaksi ne tuodaan kansalliseen lainsäädäntöön. Jos alustava sopu tulee virallisesti hyväksytyksi, direktiivit on pantava täytäntöön todennäköisesti vuoden 2020 aikana.

 

Uudet kierrätys­­tavoitteet

Pakkaus­jätteiden kokonais­­­kierrätys­tavoitteet

  • 65 % vuonna 2025
  • 70 % vuonna 2030
  • (nykyinen 55 %)

Muovipakkaukset

  • 50 % vuonna 2025
  • 55 % vuonna 2030
  • (nykyinen 22,5 %)

Puupakkaukset

  • 25 % vuonna 2025
  • 30 % vuonna 2030
  • (nykyinen 15 %)

Lasi

  • 70 % vuonna 2025
  • 75 % vuonna 2030
  • (nykyinen 60 %)

Paperi ja kartonki

  • 75 % vuonna 2025
  • 85 % vuonna 2030
  • (nykyinen 60 %)

Alumiini

  • 50 % vuonna 2025
  • 60 % vuonna 2030
  • (ei nykytavoitetta)

Rautametallit

  • 70 % vuonna 2025
  • 80 % vuonna 2030
  • (nykyinen 50 %)

 

28.2.2018

Teksti Tarja Västilä

Kuva iStockphoto