Hintojen nousu häämöttää

Ilmola on tehnyt vuosia töitä muiden edunvalvojien kanssa saadakseen elinkeinoelämän ja kaupan näkökulman uuteen jätelakiin ja pakkausasetukseen.

– Niiden kanssa on pystyttävä elämään, jotta esimerkiksi pakkausasetuksessa ei olisi turhan raskaita kustannustaakkoja tai toimintamalleja, jotka vaikeuttavat perusbisneksen tekemistä.

Pakkausasetuksen valmistelu on loppusuoralla, ja asetuksen velvoitteet kuluttajapakkausten vastaanottopaikkojen määrästä ja toimeenpanon aikataulusta ovat vielä avoinna. Se tiedetään jo, että kustannukset nousevat. Paljonko?

– Todennäköistä on, että pakkauskilon hinta nousee keskimäärin noin 50 senttiä, mutta pahimmillaan jopa euron. Pakkausmateriaalien välillä on tietysti eroja. Pakkausten hinnannousu siirtyy pikku hiljaa tuotteisiin ja sitä kautta kuluttajien maksettavaksi.

Toteutuneen nousun pystyy Ilmolan mukaan näkemään vasta, kun järjestelmä on ollut toiminnassa 2–3 vuotta. Silloin tiedetään, paljonko pakkauksia kertyy. Kaikkea ei pystytä Suomessa kierrättämään, vaan osa pitää ohjata ulkomaille. Maailmantalouden tila vaikuttaa myös materiaalien hintoihin.

Muovi on muovia – vai onko?

Haasteellisin materiaali on Ilmolan arvion mukaan kuluttajamuovipakkaukset. Toistaiseksi se on ollut lähinnä pantillisten muovipullojen keräystä.

Suomessa ei ole kuluttajamuovipakkausten raaka-ainehyödyntämistä juuri lainkaan. Muovit saattavat vaatia myös esikäsittelyä.

– Kuluttajamuovipakkausten kirjo on valtava, ja se asettaa tuottajille haasteen, miten keräys olisi järkevintä toteuttaa. Jos eri muovilaatuja sisältävästä kuluttajapakkausmuovista halutaan erotella kierrätykseen sopivaa materiaalia, se on äärettömän hankalaa ja kallista. Lisäksi esimerkiksi elintarvikemuovipakkausten sisältämät epäpuhtaudet vaikeuttavat osaltaan kierrätystä.

Ilmola kertookin, että ekopistepilottihankkeessa, jota muovin osalta on jatkettu Kuopiossa ja Tampereella, nähtiin käytännössä, mitä muovipakkausten joukkoon saattaa kertyä.

– Muovileluja, lumilapioita, superlonpatjoja… Ihminen ajattelee tietenkin käytännöllisesti: muovi on muovia. Ei hän ryhdy pohtimaan, onko tämä pakkaus vai ei. Edessä ovat isot haasteet ohjeistamisessa.

Oikea määrä raaka-aineita

Pakkausten kallistumisen kylkiäisenä saattaa syntyä tilanne, että yritykset alkavat säästää pakkauksissa liikaa ja minimoivat pakkausmateriaalit äärimmilleen. Tämä on vaarallista etenkin elintarvikepakkauksissa. Syntyy ruokahävikkiä, ja se on kallista.

– Jos pakkausjätteen määrää pitäisi vähentää suhteessa bruttokansantuotteeseen, mennään täysin väärälle tielle. Pakkauksen ensisijainen tehtävä on suojata tuotetta. Toimijat tuotteiden arvoketjussa pyrkivät koko ajan miettimään, mikä on tehokkain tapa pakata, jotta tarvitaan mahdollisimman vähän pakkausmateriaalia, mutta joka kuitenkin suojaa itse tuotteen. Siksi toimijoiden pitäisi antaa itse hoitaa asia.

Kasvavaan pakkausjätemäärään vaikuttaa yhteiskunnan pirstaloituminen: on paljon esimerkiksi sinkkutalouksia. Pakkauksia on myös pariskunnille, pienille lapsiperheille, suurille lapsiperheille ja niin edelleen. Jokainen haluaa valita omaan talouteen sopivan pakkauskoon.

Valinnanvaralla on iso merkitys: kotitalouksien ruokahävikin pienentäminen. Hävikin ympäristövaikutukset ovat moninkertaiset pakkauksiin verrattuna.

– Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että kuluttajat ostavat tarpeisiinsa nähden liikaa ruokaa kerralla. Eri pakkauskoot auttavat tässä. Meillä on myös netissä palvelu Foodie.fm, joka auttaa ostamaan oikean määrän raaka-aineita vaikkapa makaronilaatikkoon.

Ilmolan mukaan kaupan toiminnassa ruokahävikkiä suhteessa liikevaihtoon syntyy koko ajan vähemmän.

– Pyrimme kaikin tavoin siihen, että kaikki kauppoihin tuleva ruoka menee kassan kautta ulos. Mitä vähemmän takaoven kautta, sen parempi.

Suurin osa ruokaostoista tehdään perjantai-iltapäivänä ja lauantaina. Kauppa on kuitenkin auki koko viikon, ja hyllyissä pitää olla tavaraa. Joskus sääkin voi vaikuttaa: kylmänä juhannusviikkona makkarat jäävät myymättä.

S-ryhmässä on käytössä alennuskäytäntö, joka pienentää hävikkiä. Punaiset tarrat kertovat alennuksista, kun tuotteet lähestyvät parasta ennen- tai viimeistä käyttöpäivää. Käyttökelpoista ruokaa lahjoitetaan paljon myös hyväntekeväisyyteen. Eviran uusien ohjeiden mukaan järjestöt pystyvät välivarastoimaan elintarvikkeita eli pakastamaan.

Kaupan pakkauksista kuljetus- ja myymäläpakkaukset ohjataan tehokkaasti kierrätykseen. Merkittävin pakkausmateriaali on aaltopahvi, jonka osuus S-ryhmän jätteistä on noin 38 prosenttia.

– Kaikkiaan hyötykäyttöön ohjataan jätteistämme jo 85 prosenttia. Tavoite on, että vuonna 2016 S-ryhmän kaatopaikkajäte olisi nollassa, Ilmola sanoo.

Vaikuttamistyötä

Juhani Ilmola tiivistää tittelinsä yhteen lauseeseen:

– Ympäristöasioihin vaikuttaminen on työssäni ykkösasia.

Geotieteitä Oulun yliopistossa opiskellut Ilmola valmistui 1983 suotuisaan aikaan: syntyi ympäristöministeriö, ja kuntien ympäristöhallintoa alettiin rakentaa.

Hän hakeutui Helsingin yliopiston ympäristöhallinnon kurssille ja valitsi pakollisen työharjoittelupaikan alueelta, jota vähiten tunsi. Suunnittelukeskus Oy:n jätehuollon työharjoitteluprojekti venyi ympäristökonsultin työsuhteeksi. Ilmola on muun muassa ollut maailmalla YK-projekteissa ympäristöasiantuntijana ja toiminut Vesiensuojeluyhdistyksen toiminnanjohtajana.

Nyt takana on jo 17 vuotta SOK:n palveluksessa, eikä päivääkään hän vaihtaisi pois. Nykyinen työ on puhdasta kaupan alan ja S-ryhmän edunvalvontaa.

– Työni on vaikuttamista eri sidosryhmien ja kanavien kautta päätöksentekijöihin niin kotimaassa kuin EU-tasolla, hän sanoo.

Teksti Pertti Suvanto, kuva Tommi Tuomi