Jätelaki on kuidullekin haaste

Suomen Kuitukierrätys Oy:n toimitusjohtaja Juha-Pekka Salmi on – toistaiseksi – tyytyväinen mies. Paperi-, kartonki- ja aaltopahvipakkausten kierrätys on pelannut, ja tuottajayhteisön numerot ovat mallillaan.

– Tänä vuonna kuidut ovat kiertäneet hyvin. Markkinat ovat toimineet, eikä materiaalia ole kertynyt varastoon. Kaikki on mennyt paremmin kuin viime vuoden lopulla pelkäsimme.

Lähihistoria on kuitenkin opettanut varovaiseksi. Vuosien 2008 ja 2009 vaikea taantuma pudotti kierrätysraaka-aineillekin taivaan niskaan. Vasta toissa vuonna markkinat alkoivat toipua. Euro on edelleen kiinni kriisissään.

– Ehkä edellisen taantuman aikana otettiin kaikki mahdolliset löysät pois. Reaalitalous on pyörinyt ainakin toistaiseksi, ja markkinahäiriöihin osataan varautua paremmin. Kumppanit ovat pitäneet kanavat auki maailmalle.

Huolestuttavia signaalejakin on

– Tällä hetkellä kierrätyskuitua käyttävien loppukäyttäjien tilauskirjat ovat aika ohuet. Käyttöä on vaikea ennustaa. Romumetallimarkkinat notkahtivat kesän kynnyksellä. Aiemmin kuitumateriaalit ovat seuranneet yleisen kehityksen perässä.

Salmi sanoo, että samaan aikaan kuitenkin valitellaan materiaalipulaa. Kesälomien takia Euroopassa oli joka tapauksessa hiljainen jakso.

– Pitää muistaa, että materiaalia tulee koko ajan sisään – jätettä syntyy. Yritämme kuunnella nyt hiljaisia signaaleja ja reagoida niihin.

Lisätietoja viranomaisilta

Uusi jätelaki puhuttaa pakkausalalla. Lait ja asetukset eivät kuitenkaan ole Salmelle suurin ongelma.

– Ne eivät ole huolenaiheita vaan haasteita – noudatamme lakia. Niitä tahkotaan, väännetään ja yritetään yhdessä löytää hyviä ja järkeviä ratkaisuja.

Yhteistyömallit tulisi löytää siltä pohjalta, että päämäärät ja tulokset eivät jäisi säätelyn jalkoihin. Esimerkiksi keräysverkostossa se tarkoittaa määrittelyjä, aikatauluja ja askeleita, joilla mennään eteenpäin.

– Käytännössä tuskin on mahdollista, että kaikilla pakkausmateriaaleilla olisi keväällä 2014 tietty verkosto valmiina. On vältettävä päällekkäisiä järjestelmiä ja haettava yhteistä mallia kuntien ja kuntayhtiöiden, tuottajayhteisöjen ja operaattorikumppanien kanssa. Kuidulla on hyvä verkosto, jota sitäkin pitää pystyä kehittämään.

Uuden jätelain mukaan tuottajayhteisöön voi kuulua vain tuottajia.

Olemassaolon oikeutusta joudutaan hakemaan uudelleen viimeistään toukokuussa 2014.

Salmi kaipaa viranomaisilta ennakkotietoja hieman samaan tapaan kuin verottajalta saa ennakkotiedon verotuksesta: joudutaanko verolle vai ollaanko yleishyödyllinen yhteisö, kuten Suomen Kuitukierrätys Oy verottajan mukaan on?

– Olisi hyvä saada tuottajavastuuta valvovalta viranomaiselta ikään kuin ennakkotieto siitä, millaisia tuottajayhteisöjen rakenteiden, omistuksen ja jäsenpohjan pitäisi olla. Mieluummin näin kuin että ensin perustaisimme jotain, muuttaisimme rakenteita, perustaisimme uusia yhteisöjä tai purkaisimme vanhoja täysin tietämättä viranomaisen vaatimuksia.

Unohdetut ajurit

Salmen mukaan pakkausalan kannattaa lisäksi katsoa uutta jätelakia ja tavoitteita kokonaisuutena. Sieltä saattaa löytyä ajureita, joita alalla ei aina muisteta.
– Yksi iso ajuri on yhdyskuntajätteen 50 prosentin kierrätystavoite. Se heijastuu väistämättä myös pakkauksiin.
Salmen mukaan toinen suuri vaikuttava seikka on uuteen kaatopaikka-asetukseen liittyvä orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto. Rajoitukset koskevat kahta miljoonaa tonnia jätettä.

Käyttömäärät oikeiksi

Juha-Pekka Salmi on viime aikoina pohtinut kuitupakkausten käyttömääriä ja niiden kirjautumista oikein. Yksi syy löytyy historiasta. Kun tuottajavastuita ja raportointeja rakennettiin 1990-luvun lopulla, nettikaupasta ei ollut mitään tietoa. Nyt se on ylittänyt jo 10 miljardin euron rajapyykin.

– Kaikki tavara, mitä netistä tilataan, on pakattu johonkin. Kotimaiset ja vastuulliset maahantuojat nämä tietysti¬ raportoivat ja maksavat hyötykäyttömaksun. Yksityinen ihminen voi tilata tavaransa kuitenkin mistä tahansa maailman kolkasta.

Salmen mielestä toinen haaste syntyy siitä, että tällä hetkellä liikevaihdoltaan alle miljoonan euron yritysten ei tarvitse maksaa hyötykäyttömaksuja eikä raportoida käyttämiään pakkauksia. Niiden jäte tulee kuitenkin samaan järjestelmään.

– Tämä on hankala asia, josta pitäisi ainakin pystyä keskustelemaan – onko miljoona euroa oikea raja? Olemme toivoneet sen laskemista.

Teksti Pertti Suvanto | Kuva Jorma Marstio