Lasi kiertää vastakin

Lasipakkaukset pitävät pintansa, vaikka haasteet kovenevat. Pantittoman keräyslasin kohtalo on pitkälti kiinni tulevista asetuksista.

Vuoden alkupuolella Suomen Keräyslasiyhdistyksen toiminnanjohtajana aloittaneelle Maija Peltolalle edunvalvonta on tuttua. Hän on aiemmin toiminut pitkään Elintarviketeollisuusliitossa, jonka edustajana hän toimi myös PYRin ja kahden tuottajayhteisön hallituksissa.

– Edunvalvonta on yhteistyön tekemistä ja usein myös kompromissien hakemista. Uskon, että näitä taitoja tarvitaan myös tuottajayhteisön toiminnassa, hän sanoo.

Haasteita hänellä riittää, sillä pakkauslasinkin lähitulevaisuus avautuu aivan uudenlaisena. Pakkauksia koskeva tuottajavastuu muuttuu osittaisesta täydeksi. Myös pakkauslasille on luotava tuottajien vastuulla oleva keräysverkosto, johon kuluttajilla on mahdollisuus palauttaa käytetyt pakkaukset. Kuluttajia palvelevan, kustannustehokkaasti toteutetun ja ympäristövaikutukset huomioivan keräysverkoston luominen on nyt päällimmäinen tavoite myös Suomen Keräyslasiyhdistyksessä.

15-kertainen nousu

Peltola kertoo, että tällä hetkellä maassa on yli 4 000 lähinnä kuntien hoitamaa aluekeräyspistettä ja kauppojen yhteydessä olevia ekokeräyspistettä. Omia keräyspisteitä Keräyslasiyhdistyksellä ei ole.

Pari vuotta sitten yhdistys teetti ulkopuolisella konsultilla selvityksen, miten keräysverkostovaatimukset vaikuttaisivat hyötykäyttömaksuihin. 2 000 vastaanottopisteen verkosto 15-kertaistaisi nykyisen hyötykäyttömaksun – 10 euroa tonnilta – 150 euroon. Tämäkin sillä edellytyksellä, että keräyksessä pystyttäisin hyödyntämään yhteistyö muiden jakeiden kanssa.

Suomen Keräyslasiyhdistys on esittänyt, että tuottajat vastaisivat 500–600 vastaanottopisteen verkostosta. Se sijoittuisi pääasiassa palvelukeskittymien yhteyteen, joissa kuluttajat luontaisesti käyvät. Tällä pystyttäisiin saavuttamaan yli 80 prosenttia väestöstä.

– Tällaisissa ympäristöissä vastaanottopisteet pysyisivät myös paremmin järjestyksessä ja valvonnassa. Jos joudumme rakentamaan tiiviin verkoston aina haja-asutusalueille, hyötykäyttömaksujen rajulla korotuksella voi olla monenlaisia vaikutuksia. Jos pitkien taipaleiden takaa haetaan pieniä määriä, ympäristökuorma kasvaa. Lasiin pakkaaminen saattaa myös vähentyä ja siirrytään muihin materiaaleihin. Tämä taas aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia niille tuotteille, joiden pakkaamiseen lasi on ainoa vaihtoehto.

tuottajayhteisot

Maija Peltola ja Pasi Nurminen uskovat lasin tulevaisuuteen ja toivovat, että päättäjät kehittävät keräysjärjestelmiä järkevällä tavalla.

Uutta käyttöä lasille

Peltola näkee lasipakkauksissa monia hyviä ominaisuuksia. Lasia voidaan kierrättää uusien pakkausten materiaaliksi lukemattomia kertoja ilman lasin laadun tai puhtauden heikkenemistä. Näin säästyy energiaa ja luonnonvaroja sekä hiilidioksidipäästöt pienevät. Samalla kaatopaikkakuormitus vähenee.

Kierrätyslasista valmistetaan lasivillaa, -pulloja ja -pakkauksia sekä ikkunalasia. Uusioaines Oy on laskeskellut, että yhden omakotitalon eristämiseen tarvitaan 15 000 pilttipurkkia. Viinipulloja siihen menisi 3 000 kappaletta.

Uusioaines Oy onkin Suomen ainoa laajassa mittakaavassa kierrätyslasia esikäsittelevä laitos. Myös kierrätyslasia hyödyntävää teollisuutta on vähän. Lasipakkausten valmistus päättyi, kun Karhulan Lasi lopetti vuonna 2009 toimintansa. Lähimmät lasipakkaukset tehdään lahden takana Virossa.

Peltola muistuttaa, että lasin raaka-aineet ovat luonnonmateriaaleja.

– Pääraaka-aineita ovat kvartsihiekka, sooda ja kalkkikivi. Siksi se sopiikin hyvin takaisin maaperään esimerkiksi maanrakennusaineena. Lasilla on Suomessa vähän hyödyntämisvaihtoehtoja. Uusia käyttömahdollisuuksia tulisi löytää tai vanhoja käyttää entistä laajemmin.

Peltola kertoo, että joitain uusia avauksia onkin löytynyt. Uusioaines Oy valmistaa myös niin sanottua vaahtolasia. Se sopii tierakenteiden routaeristeeksi ja kevennysmateriaaliksi samoin kuin rakennusten lämpöeristeeksi ja perustusten kevennykseksi. Sen käyttö ei kuitenkaan ole vielä kovin laajaa.

Panttipulloilla vankka suosio

Suurimmat pakkauslasin toimittajat Uusioaines Oy:lle ovat olleet Suomen Palautuspakkaus Oy, juomatukut ja kuntien jätehuoltoyhtiöt. Pantilliset pakkaukset ovat olleet Suomessa pitkään ylpeyden aihe. Niiden kierrätysasteet ovat maailman kärkeä. Uudelleen täytettävät lasipullot kiertävät jotakuinkin sataprosenttisesti, Palpan toimitusjohtaja Pasi Nurminen sanoo.

– Pantillinen lasipullo tulee aina puoltamaan paikkansa. Pakkauksia käytetään käyttötilanteen mukaan. Kun lähden mökille, pakkaan mieluummin moottoripyörän sivulaukkuun tölkkejä. Sitten kun on juhlat ja valkoinen pöytäliina, tölkki ei siihen oikein istu. Lasipulloilla on vankka kannattajakunta. Viime vuonna ruskeaa olutpulloa täytettiin 150 miljoonaa kertaa.

Nurminen kuitenkin myöntää, että alumiinitölkki on vallannut entistä enemmän sijaa. Suomessa on jo kaksi alumiinitölkkien valmistuslaitosta.

Kuluttajan kannalta Palpan aikaansaama yksi suuri muutos koskee pullojen palautusta. Kun Alko lopetti 350 pisteen kierrätysjärjestelmänsä, Palpa perusti uuden. Nyt 5 000 lähikaupan pisteessä on myös Alkon pullojen vastaanotto.

– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Alkon pullot voi palauttaa lähes mihin tahansa vähittäiskauppaan. Tämä on osa pidempää kehityskaarta. Olemme pyrkineet siihen, että palauttaminen tehdään mahdollisimman helpoksi kuluttajalle ja että kaikki juomapakkaukset voidaan palauttaa samaan paikkaan.

– Pantillinen järjestelmä on Euroopassa vähemmistönä. Niitä on Pohjoismaissa ja Pohjois-Euroopassa. Mitä etelämmäksi mennään, sitä harvinaisemmiksi ne käyvät. Kierrätysasteet heikkenevät samaa tahtia, hän kertoo.

teksti Pertti Suvanto | kuva Kari Hautala