Haasteita lännessä ja idässä

Säilä ja hänen edeltäjänsä Roger Bagge katsovat, että Pakkausyhdistyksen on syytä pitää yhä tiiviimpää yhteyttä muihin eurooppalaisiin alan järjestöihin ja vaikuttaa yhteisessä rintamassa Brysselin päättäjiin. Miehiä huolestuttaa, että EU:ssa näyttää olevan valmisteilla direktiivi, jossa ei oteta lainkaan huomioon Suomen sijaintia, harvaa asutusta tai muita erityispiirteitä.

– Suomen teollisuutta ja tuottajia ollaan työntämässä samaan muottiin kuin muualla Euroopassa. Valmisteilla olevat kierrätysprosentit ovat Suomen kaltaisessa maassa aivan mahdottomia toteuttaa, Bagge sanoo.

Mikä on järkevää?

Säilän mukaan ongelmassa on kyse pitkälti siitä, mitkä asiat lasketaan kierrätykseksi.

– Energiakäyttö on monessa tilanteessa aivan järkevä tapa hyödyntää materiaalia. Jos se ei ole enää hyväksyttävää, mennään pahasti vikaan. Mitä järkeä on ajaa ympäriinsä harvaan asutussa maassa keräämässä syrjäisistä paikoista materiaaleja vain, jotta entistä tiukemman direktiivin vaatimus täyttyisi, Säilä ihmettelee.

Suomalainen erityispiirre on uudelleenkäytettävien pakkausten merkittävä osuus pakkaamisesta. Tämä on muualla Euroopassa harvinaista.

Esimerkiksi leipomo- ja lihatuotteiden kuljetuslaatikot kiertävät Suomessa tehokkaasti, meijerialalla on omat kuljetusalustansa, ja virvoitusjuomapuolella on edelleen jonkin verran uudelleenkäytettäviä pulloja.

– Tästä Suomi ei saa EU:ssa minkäänlaisia lisäpisteitä, vaikka uudelleenkäyttö on mitä parhainta resurssitehokkuutta. Eikö juuri resurssitehokkuus ole EU:n tavoite, Bagge kysyy.

Molemmat toivovat EU:lta eräänlaista ”nuuskapäätöstä” samaan tapaan kuin Ruotsi sai nuuskalleen erivapauden. Heidän mielestään Suomen ympäristöviranomaisilla alkaa olla aika hyvä ymmärrys Suomen tarpeista uudelleenkäytössä ja energiahyödyntämisessä.

– Direktiivin tarkasta aikataulusta on vaikeaa sanoa mitään. Vaikuttamistyötä on tehtävä jatkuvasti, Säilä korostaa.

Kysyen liikkeelle

Millaiset ovat Antro Säilän ensimmäiset sata päivää uudessa tehtävässään, kuten Yhdysvalloissa on presidenteiltä tapana kysyä?

– Käytän merkittävän osan ajastani jäseniin tutustumiseen keskustelemalla ja haastattelemalla. En kuvittele lähtökohtaisesti tietäväni, missä jäsenten suurimmat tarpeet ovat. Lupaan, että sadan päivän jälkeen minulla on selvä käsitys asioista ja voin esittää konkreettisen strategian ja vision Suomen Pakkausyhdistyksen tehtävistä.

– Paljon asioita on tehty hyvin ja oikealla tavalla, eikä minulla ole käsitystä, että olisi tarvetta ryhtyä mihinkään remonttihommiin. Mutta totta kai meidän täytyy jatkuvasti seurata aikaamme, ja organisaatiot kehittyvät aina tekijöidensä näköisiksi.

Venäjän pakotteiden vaikutus on noussut jo esiin ja puheeksi alan toimijoiden kanssa, Bagge kertoo.

– Osa bisneksestä jää tekemättä ja osa pakkauksista varastoon. Haitat ovat huomattavan suuria, eikä uusia markkinoita tai tuotannon muutoksia oteta noin vain käyttöön. Jos muualla olisi sopivia markkinoita, olisihan ne otettu käyttöön jo ennen pakotteita, hän toteaa.

Kuitualan miehiä

Säilä toimii 2014 loppuun asti johtajana Metsäteollisuus ry:n edunvalvonnassa kymmenen asiantuntijan yksikössä, joka keskittyy alan tutkimus-, innovaatio- ja korkeakoulutusasioihin. Hän aloitti uransa 1989 Simpeleen kartonkitehtaan myyntitehtävistä, sieltä siirtyi vaneriteollisuuteen ja oli 19 vuotta enimmäkseen UPM:n palveluksessa.

– Toimin neljä vuotta kehitysjohtajana UPM:n puutuotetoimialalla, vastasin tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. Siellä mietimme tuotteita muun muassa pakkausteollisuuden tarpeisiin. Uskon tuntevani suomalaiset kuitupuolen yritykset aika hyvin ja kartongin ja koteloiden tekijätkin kohtalaisen hyvin. Ja niihin, joita en tunne, tutustun.

Lahti on lumikaupunki

Säilällä on kolme poikaa, joista kaksi opiskelee tuotantotaloutta ja kolmas on armeijan jälkeen menossa oikeustieteelliseen. Vaimo on lastenreumatologi. Kotipaikkana on Lahti, josta molemmat kulkevat junalla töihin Helsinkiin.

– Harrastuksina on liikunta, ulkoilu, golf, kesämökkeily ja hiihto. Yksi syy, miksi muutimme Lahteen on se, että talvella se on Helsingistä lähtiessä ensimmäinen paikka, jossa on varmasti lunta, Antro Säilä perustelee.

Mikä Pakkausyhdistys?

Suomen Pakkausyhdistyksen tavoite on edistää pakkausalan yleisiä toimintaedellytyksiä. Se hoitaa yhteistoimintaa kaikkien pakkaamisen kanssa tekemisissä olevien yritysten, yhteisöjen ja muiden tahojen välillä eli koko pakkausketjun alueella.

Yhdistys toimii pakkausalan edunvalvojana, kun alaa koskevaa lainsäädäntöä kehitetään yhteistyössä viranomaisten kanssa. Se seuraa alan teknistä ja taloudellista kehitystä, alaa koskettavia ohjeita, standardeja ja lainsäädäntöä sekä yleensä suhtautumista pakkaamiseen ja välittää näistä asioista tietoa jäsenilleen.

Suomen Pakkausyhdistys ei ole työnantajaliitto, vaan jäsenet kuuluvat useisiin eri työnantajaliittoihin. Jäsenet ovat muun muassa suuria raaka-ainepuolen yrityksiä, pakkausvalmistajia, pakkausten käyttäjiä ja kaupan alan edustajia.

Tiedottamista ja alan kehityksestä kertomista varten yhdistyksellä on Pakkaus-lehti, joka täytti juuri 50 vuotta. Yhdistys on ollut olemassa 60 vuotta.

Lisätietoja: www.pakkaus.com, puh. 09 684 0340

Teksti Ilpo Salonen, kuva Riikka Hurri/Otavamedia