Tuottajavastuun siipiveikot

Vapaamatkustajiksi määritellään liikevaihdoltaan vähintään miljoonan euron yritykset, jotka toimittavat Suomen markkinoille pakattuja tuotteita, mutta eivät hoida pakkaustensa hyötykäyttövelvoitetta. Näiden yritysten pakkausjäte tulisi lain mukaan hyödyntää uusiksi tuotteiksi tai käyttää energiana.

Tekemällä sopimuksen PYRin kanssa yritys siirtää hyötykäyttövelvoitteensa pakkausalan tuottajayhteisöille, jotka vastaavat materiaaleittain lasi-, muovi-, metalli-, puu- ja kuitupakkausjätteen hyödyntämisestä. Pakkausten vähäinen määrä ei vapauta yritystä lain velvoitteista.

Määrä vaihtelee

PYRin rekisteriasiantuntija Ulla Ahlbomin mukaan vapaamatkustajien tarkkaa lukumäärää saatikka hyötykäytössä muiden siivellä matkaavia yrityksiä on hyvin vaikea tarkkaan arvioida. Vapaamatkustajien määrä elää koko ajan. Uusia yrityksiä syntyy ja vanhoja kuolee. Yrityksen toiminnan muuttuessa hyötykäyttövelvoitteen selvittäminen saattaa viedä aikaa.

– Yritys saattaa roikkua miljoonan euron liikevaihdon tuntumassa. Tuolloin vaihtelee myös se, onko yrityksellä lakisääteistä velvoitetta vai ei.

Ahlbom sanoo, että PYRistä otetaan ensisijaisesti yhteyttä sellaisiin yrityksiin, jotka eivät löydy PYRin rekisteristä.

– Selvitämme yrityksen toimintaa ja sitä, pakkaavatko he itse tai pakkauttavatko alihankkijoilla tuotteitaan tai maahantuovatko pakattuja tuotteita Suomeen. Kerromme, miten he omalta osaltaan voivat hoitaa yhteiskuntavastuunsa, säästää luonnonvaroja ja estää ympäristölle koituvaa haittaa.

Ahlbom kertoo, että yritykset eivät aina tarkalleen tiedä, mitä hyötykäyttövelvoite käytännössä oikein tarkoittaa.

– Yrityksessä saatetaan ajatella, että pakkausjätteen lajittelu on jo kierrätystä ja hyödyntämistä. Se on kuitenkin vasta ensiaskel hyötykäyttöön. Jotkut yrittäjät taas luulevat, että vastuu on loppukäyttäjällä. Jätelain mukaan vastuu on kuitenkin pakkaajalla tai maahantuojalla, joka ensimmäisenä toimittaa pakkauksen Suomen markkinoille.

Kilpailu vääristyy

Taloudelliset hyödyt saattavat olla syy vapaamatkustajien vastuuttomuuteen, mutta Ahlbomin mielestä juuri tiedon puute on myös tärkeä tekijä. Yrityksissä ei välttämättä ole ketään nimettyä henkilöä, joka näistä asioista huolehtisi. Usein ympäristöasiat kuitenkin mielletään laatuasioiden parissa työskentelevien työsarkaan kuuluviksi.

– Jos yrityksissä valmistellaan laatujärjestelmiä, pakkausten hyötykäyttö voi tulla siellä vastaan. Olemme informoineet myös eri laatujärjestelmien auditoijia, jotta he omalta osaltaan veisivät tietoa hyötykäyttövelvoitteista eteenpäin.

Ahlbomin mukaan monet yritykset liittyvät PYRiin myös imagosyistä. Monelle yritykselle on tärkeää pystyä osoittamaan asiakkaille, että yhteiskuntavastuuasiat otetaan vakavasti. Joukossa on myös alle miljoonan euron liikevaihdon omaavia yrityksiä, joilta peritään vain liittymismaksu. Ympäristövastuu on nouseva trendi.

– Erityisesti kaikki lakisääteisen velvoitteen alaiset yritykset ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä ja ne kaikki tulisi saada hyötykäyttöön mukaan. Yritysten kannalta vapaamatkustajat vääristävät myös kilpailua.

Valvonta tiukkenee

PYR Oy tekee tiivistä yhteistyötä valvovan viranomaisen eli Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa. Viranomaiselle ilmoitetaan kaikki PYRiin liittyneet ja mahdolliset vapaamatkustajat.

– Uuden jätelain myötä viranomaisella on entistä paremmat mahdollisuudet puuttua laiminlyönteihin. PYRillä ei ole viranomaisroolia. Me autamme ja neuvomme pakkaajia sekä valvomme heidän etujaan, Ahlbom muistuttaa.

Myös Pirkanmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Tuomo Aunola sanoo, että vapaamatkustajien lukumäärään ei ole olemassa täsmällistä vastausta.

– Kyllähän niitä paljon on, varmasti satoja. Kaikki eivät miellä olevansa velvollisia pakkausten hyötykäyttöön, jos pakkaaminen ei ole mikään ydinalue vaan pieni osa toimintaa, josta tuottajavastuu syntyy.

Aunola vastaa Tampereella neljän kollegansa kanssa tuottajavastuuasioista. Vapaamatkustajat ovat osa jatkuvaa, päivittäistä toimintaa. Yrityksiin otetaan yhteyttä ja selvitetään pakkausasioiden lainmukaisuutta.

– Pakkausala poikkeaa jonkin verran muista aloista siinä, että tuottajavastuualaisten yritysten lukumäärä on suuri. Lähestulkoon kaikki tuotteet on jotenkin pakattu. Siksi vapaamatkustajiakinon varmasti enemmän kuin muilla aloilla. Se vaikuttaa myös hintoihin, sillä jätehuoltoon päätyy jätettä, josta ei ole maksettu.

Uusi työkalu

Aunola kertoo, että ajoittain ELY-keskus tekee myös vapaamatkustajakampanjoita. Eri lähteistä etsitään yrityksiä, jotka mahdollisesti ovat tuottajavastuuvelvollisia, mutta joita ei löydy mistään rekistereistä.

– Teemme hyvää yhteistyötä tuottajayhteisöjen ja PYRin kanssa, jotka koettavat hoitaa jäsenhankintaansa itse. Jos sieltä löytyy yrityksiä, jotka eivät reagoi heidän pyyntöihinsä, jatko on meidän vastuullamme, ja meillä on sitten omat keinomme.

Uuden jätelain myötä viranomaiset ovatkin saaneet uuden työkalun, laiminlyöntimaksun. Käytäntö on astunut voimaan, mutta riippuu hieman siirtymäajoista, kuinka se eri puolilla on sovellettavissa.

– Yritykselle, joka ei hoida tuottajavastuuvelvoitettaan, voidaan asettaa maksu, joka on prosentti edellisen tilikauden liikevaihdosta – vähintään kuitenkin 500 euroa ja enintään 500 000 euroa. Maksusta on mahdollisuus välttyä, jos yritys saattaa tilanteen lainmukaiseksi. Se ei siis ole suora rangaistusmaksu.

Viranomaislila on edelleen käytössä myös vanhat keinot eli uhkasakko, silloin kun laiminlyöntimaksu ei ole mahdollinen.

– Yritys määrätään sakon uhalla tekemään joitain toimenpiteitä. Uhkasakko on kuitenkin hidas ja kankea menettely, koska siinä on pitkiä kuulemiskierroksia ja yrityksille annetaan vastausaikoja. Se on myös riitautettavissa, koska asiat ovat valituskelpoisia. Laiminlyöntimaksu on meille suoraviivaisempi ja nopeampi keino saada vapaamatkustajat kuriin.

Tukes mukaan

Ympäristöministeriö haluaa tehostaa pakkausten perusvaatimusten valvontaa ja keskittää sen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesiin. Aiemmin valvonnasta ovat vastanneet elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Käytännössä valvontaa ei juuri ole tehty.

Tukesin tuote- ja laitteistovalvontayksikön johtaja Tuiri Kerttula arvelee syyksi Tukesin valintaan, että virastolla on jo ennestään noin 30 direktiivin valvontatehtäviä. Tukes valvoo pistokokein joko yksittäisiä tuotteita, tai lähempään tarkasteluun otetaan tietty tuoteryhmä.

– Valvomme jo ennestään monia tuotesektoreita. Monet tuotteet saatetaan markkinoille pakkauksissa. Valvonnan perustana tulevat olemaan vaaralliset aineet eli pakkausten raskasmetallipitoisuuksien suurimmat sallitut määrät. Valvomme myös pakkausten merkintöjä, jos niitä on.

EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin pohjalta kirjattujen vaatimusten valvonta koskee myös pakkausten valmistusta, koostumusta, uudelleenkäytettävyyttä, hyödynnettävyyttä ja kierrätettävyyttä. Nämä kaikki vaativat Kerttulan mukaan vielä kehittelytyötä ja miettimistä siitä, miten valvontaa voidaan käytännössä toteuttaa. Tärkeä osa valvontaa on kertoa toiminnanharjoittajille heidän vastuunsa pakkausten vaatimusten mukaisuudesta.

– Valvonta varmasti tehostuu. Paljon riippuu kuitenkin siitä, millaiset resurssit saamme. EU:ssa halutaan tehostaa markkinavalvontaa kaikilla tuotesektoreilla. Tekeillä on markkinavalvonta-asetus, joka asettaa valvonnalle tiukemmat vaatimukset. Tämä saattaa olla osasyy, joka heijastuu myös pakkausten puolelle, Kerttula sanoo.

Teksti Pertti Suvanto, kuvitus Janne Harju