Vaarallinen jäte vaatii tarkkuutta

Vaarallisella aineella tarkoitetaan ainetta, joka ominaisuutensa vuoksi voi aiheuttaa vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Tällaisia ominaisuuksia ovat myrkyllisyys, syövyttävyys, räjähdys-, palo- tai säteilyvaarallisuus.
Tyypillisimpiä kodin vaarallisia jätteitä ovat maalit, liimat, liuottimet, lakat, öljyt, voimakkaat pesuaineet ja hapot sekä aerosolit. Monet niistä pakataan metallipakkauksiin riittävän suojan takaamiseksi.
Metallipakkausten tuottajayhteisö Mepak-Kierrätys Oy:n toimitusjohtaja Tapani Sievänen sanoo, että kun tavallisesti pakkaus suojaa tuotetta ympäristöltä ja ihmisiltä, niin vaarallisen tuotteen pakkaus suojaa ympäristöä ja ihmisiä itse tuotteelta.
– Jos käytetyssä pakkauksessa on vaarallista ainetta, sitä ei saa suoraan laittaa sekajätteeseen, hyötykäyttöön tai kierrätykseen, koska siitä aiheutuu vaaraa ympäristölle ja ihmisille.

Kuluttajan vastuu kasvaa

Uudessa pakkausasetusehdotuksessa on esitetty, että pakkausten tuottajavastuu muuttuisi osittaisesta täydeksi toukokuussa 2015. Tuottajien olisi järjes-tettävä myös kuluttajapakkauksille omat keräyspisteet vuoden 2016 alusta lähtien. Kaikki vaaralliset jätteet sekä vaarallista ainetta sisältävät pakkaukset ovat jatkossakin kunnan vastuulla ja muut pakkausjätteet tuottajayhteisöillä.
– Mepakin pitää vastata kaikesta metallipakkausmateriaalista, mutta metallipakkauksissa merkittävä osa pitää sisällään vaarallisia aineita, joihin emme saa jätteenäkään koskea. Kuluttajien pitää toimittaa pakkaukset kuntien jäteasemille, joista ne toimitetaan hävitettäväksi vaarallisten jätteiden käsittelylaitoksiin.
Sieväsen mukaan kunnilla ja tuottajayhteisöillä onkin tulevaisuudessa valtava haaste kouluttaa kansalaiset erottamaan vaaralliset tuotteet muista tuotteista.
– Jo pieninä pitoisuuksina ne muuttavat koko jäte-erän vaaralliseksi, ja tämä edellyttää aivan toisenlaista käsittelyä kuin normaalit pakkausjätteet. On hyvin tärkeää, että Mepakin astioihin ei joudu näitä vaarallisia tuotteita eikä niiden pakkauksia lainkaan.
Asiaa mutkistaa, että vaarallisten aineiden merkinnät ovat hyvin epäyhtenäisiä, eivätkä kuluttajat niitä tunne.

Sisältö turvallisesti kiertoon

Kuluttajalle tavallisimpia ovat maalipurkit, jotka luokitellaan vaarallisiksi.
– Hyväksymme metallipakkaukset, jos ne tyhjennetään ja kuivatetaan kokonaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että maalipakkauksen pohjalle jäänyt käyttämätön maali kipataan viemäriin tai luontoon. Se pitää toimittaa vaarallisen jätteen keräilyyn, jossa sisältö ja kuoret käsitellään asianmukaisesti erikseen. Kuluttaja saattaa hyvää tarkoittaessaan toimittaa meille pakkauksia ja samalla tietämättään syyllistyä vakaviin virheisiin.
Toinen merkittävä ryhmä on ponnekaasua sisältävät metallipakkaukset. Jos pakkauksessa on ponnekaasua, se pitää viedä vaarallisten tuotteiden kierrätykseen. Sievänen sanoo, että vastaavat haasteet koskevat yhä enemmän muitakin pakkausmateriaaleja kuin metallia. Esimerkiksi muovipakkausten käyttö vaarallisten tuotteiden pakkauksina on lisääntynyt. Valistus onkin kuntien ja kaikkien tuottajayhteisöjen yhteinen asia.
– Kuluttajien kouluttaminen on haastava urakka, johon voi kulua aikaa melkein yksi sukupolvi. Mutta se ei oikeuta siihen, että mitään ei tehdä. Jostain työ tulee aloittaa.

Uusi nimi aiempaa osuvampi

Nykyisin ongelmajätteitä kutsutaan vaarallisiksi jätteiksi. Se kuvaakin paremmin kuin ”ongelmajäte”, minkälaisista aineista on kyse. Termi vastaa myös kansainvälistä käytäntöä.
Vaarallisia jätteitä ei saa koskaan laittaa edes pieninä määrinä sekajätteen joukkoon. Kuluttajien pitää viedä kaikki kodin vaaralliset jätteet oman kunnan maksuttomaan keräyspaikkaan.